Toimiva blogi: Konttorin orjan työn keskeytykset

Hesarissa oli ajatuksia herättävä Pekka Seppäsen kolumni konttorityöläisen työn toistuvista keskeytyksistä. Seppäsen mukaan keskeytykset pitäisi nähdä työhön kuuluvina asioina. Keskeytykset työelämässä eivät ole historiaton asia. Tehostetun työn idea syntyi viimeistään sata vuotta sitten. Frederic Taylor opetti, kuinka hänen järjestelmässään teollisuustyöntekijä kykeni tekemään ruumiillista työtä moninkertaisesti nopeammin aiempaan nähden. Ydin työn rationalisoinnin ideassa oli lepoaika, tietynlainen keskeytys sekin: työsuoritukseen kului aika, jolloin työntekijän kuului levätä. Taylorin havainto oli, että painavan rautaharkon nostamisen jälkeen työntekijä lepäsi palatessaan nostamaan seuraavaa harkkoa. Oleellista Taylorin opissa olikin lepoajan ja työajan välinen oikea suhdeluku. Palaaminen seuraavan harkon luokse ei ollutkaan siis keskeytys vaan oleellinen osa tehokkaan työsuorituksen kokonaisuutta.

Aiemmassa mallissa tuo suhde oli satunnainen, mutta Taylorin systeemissä se kyettiin mittaamaan ja koko tuotanto ja johtaminen rakennettiin sen varaan. Taylorin opit levisivät kaikkeen työhön - myös konttoreihin, Suomessa sodan jälkeen aina 70-luvulle asti. Nykyistä tehdastuotantoa ja sen siirrettävyyttä paikasta toiseen olisi lähes mahdotonta ymmärtää ilman Taylorin oppien systematiikka ja logiikkaa.

Nykyajan työn keskytykset ovat kuitenkin erilaisia. Tuotannon mekanisointi, automatisointi ja ennenkaikkea tietojärjestelmät ovat viimeisen parinkymmenen vuoden ajan heilauttaneet työntekoa uuteen asentoon. Aiemmat standardit ovat siirtyneet automaattien ja tietojärjestelmien ominaisuuksiksi. Tehtaiden työntekijät ovat pääosin mutkikkaiden työstökoneiden käyttäjiä tai ohjelmoijia ja “konttorityö”, tuo sanakin tuntuu vanhahtavalta, on organisoitunut täysin erilaisia asioita varten kuin aiemmin.

Keskeytykset ovat tärkeä ja pulmallinen osa nykytyötä. Kodinhoitajan oma työsuunnitelma keskeytyy hänen mennessään lomitusjärjestelyjen takia ottamaan ylimääräistä verinäytettä, uusiin laajoihin työohjeistuksiin tutustuminen keskyttää call centerin työntekijän tiiviin työtahdin, esimies keskeyttää työsuunnittelun lähtiessään etsimään komponentteja, joita asentaja ei löydä tai julkishallinnon asiantuntija joutuu priorisoimaan lukuisia selvitysten aiheita tietäen jo etukäteen ettei ehdi työstää kaikkia. Ikään kuin selvitykset söisivät toisiaan.

Kun ulkopuolinen kuulee tällaisista keskeytyksistä, niiden merkitys saattaa tuntua pieneltä ja ajatus uusista ratkaisuista voi tuntua helpolta. Asiaan perehtyneenä täytyy sanoa, että esimerkit ovat pieniä jäävuorten huippuja: Työelämässä on paljon keskeytyksiä ja poikkeamia, joihin on hyvin suuri tarve vaikuttaa ja joihin on myös samalla haastavaa löytää hyviä ratkaisuja. 

Nykytyö ei ole enää raskaiden rautaharkkojen nostamista. Nykyisiä keskeytyksiäkin tulee siksi tarkastella uudella tavalla. Tarkastelua onkin tehty parinkymmenen vuoden ajan, ja lähtökohtana on ollut toiminnan yhteinen kehittäminen ja keskeytyksistä oppiminen. Työn ilmiötä on käsitelty lukuisissa koti- ja ulkomaisissa väitöskirjoissa. Keskeytyksiä ei tutkita enää “kello-kallejen” toimesta, vaan niitä tutkitaan työyhteisöissä sisäisten tai ulkoisten kehittäjien kanssa. Idea on, että yhteinen keskeytysten tarkastelu mahdollistaa sujuvoittamisen, mutta myös uusien ratkaisujen, vahvasti kaivattujen innovaatioiden ja uusien ajatusten kehittelyn. Keskeytyksiä tarkastellaan työtä kuvaavien mallien ja jäsennysten avulla. Työstä itsestä tulee työporukoille yhteisen tarkastelun ja oppimisen kohde. Siinä on myös vahva uudenlaisen työkulttuurin alkujuuri.

Allekirjoitan kyllä Seppäsen ajatuksen keskeytyksistä. On ilman muuta selvää - ehkä lukuunottamatta innokkaimpia lean-kehittäjiä - että mikään työ tai elämäkään ei ole keskeytyksentöntä. Piilopirtin kaasupullo pitää vaihtaa. Olisihan elämä mielenkiinnotonta ilman yllätyksiä. Jos keskeytyksiä tarkastellaan pelkästään poistettavina asioina, tarkastelutapamme perustuu helposti menneen ajan tai jonkin muun ajan ideaalimalliin. Kuitenkin se, että työelämässä keskeytykset ja sählingit ovat tilastollisten tutkimustenkin perusteella valtavasti lisääntyneet, pitäisi antaa viimeistään singaali työelämän parantajille ja kehittäjille. Työelämän kehittämishankkeissa näiden asioiden merkitystä on lähes mahdotonta vähätellä tai torjua.